”Mitä tapahtuu, kun annat tunteen olla?” kysyy Eckhart Tolle. Hänen perusajatuksensa ovat: tiedosta tunteesi, hyväksy se ja ole sille läsnä. Tietoinen läsnäolo eli mindfulness opettaa nykyään samaa asiaa.

Ei ole hyvä jäädä kiinni kielteisyyteen ja stressiin, mutta toisin kuin joskus on ajateltu, meidän ei tarvitse hävittää pahaa oloamme ja pyrkiä kohti parempaa ja rauhallisempaa olotilaa. Kielteisten tunteiden korvaaminen positiivisilla ajatuksilla voi tarkoittaa kielteisten tunteiden kieltämistä, jolloin emme opi käsittelemään kielteisiä tunteitamme ja elämään niiden kanssa.

 

Luonnollisesti haluamme rauhoittua stressin tai voimakkaiden tunteiden vallatessa mielemme. Kielteisten tunteiden käsittelyssä vallitsee kuitenkin paradoksi: tunnista ja hyväksy ne niin voit kääntää ne voimavaraksesi.

 

Tunnista tunteesi
Ensimmäinen askel on, että huomaamme kielteiset tunteemme. Meidän on tunnistettava, että jotain kielteistä ja ikävää on meneillään. Olen omakohtaisesti havainnut joidenkin tilanteiden tai kommenttien laukaisevan kielteisiä ajatuksia, pahan olon tai ikäviä tunteita, minkä jälkeen ajatukseni ovat jääneet kiertämään kehää asian ympärille.

 

Ennen kuin opin läsnäolon taidon, epämääräinen paha olo tulvahti ilmoille jostain huomaamattani. Tunteet piiloutuivat taitavasti. Ne yllättivät kävelylenkillä, keskustellessani ihmisten kanssa, bussissa – melkein missä vain. En tunnistanut tilannetta tai tunnetta laukaisevaa tekijää. En ehkä tajunnut edes sitä, että minulla oli paha olo. Velloin vain epämääräisessä olossa ja kenties loin mielessäni kauhukuvia jostain tapahtuneesta. Jos asia oli tarpeeksi kiusallinen, tunne kehkeytyi melkeinpä paniikkireaktioksi, jossa olisin voinut luovuttaa kaikesta.

 

Sitten aloin tunnistaa tunteita ja luulin, etten saa olla kielteinen. Yritin tukahduttaa kielteisyyden ja kääntää ajatuksiani positiivisiksi esimerkiksi kieltämällä itseltäni kritisoimisen tai pahojen asioiden ajattelemisen jostain asiasta tai ihmisestä.

 

Ajatusten muuntaminen positiivisiksi ei estänyt kielteisiä ajatuksia nousemasta mieleeni. Itse asiassa se, että tunnistin kielteisyyden ja yritin kääntää sen myönteiseksi, saattoi jopa tuntua vaikealta tai pahalta.

 

Viimeaikaisten tutkimusten mukaan stressin lievittämisellä eli sillä, että pyrkii rauhoittamaan kielteiset tunteet ja kääntämään asiat positiivisiksi voi olla jopa kielteisiä vaikutuksia. Silloin emme käsittele tunteitamme. Huomioimalla tunteemme tunnistamme ne ja käsittelemme niitä. Opimme olemaan niiden kanssa. (Langshur & Klemp.) Meidän ei tulisi kieltää ketään tuntemasta kielteisiä tunteita.

 

Ole läsnä ja hyväksy tunteesi

Seuraava askel tunnistettuani pahan oloni oli jäädä Tollen ohjeen mukaan olotilaani. Jäin kuuntelemaan kielteistä tunnettani. Olin sille läsnä. Kiinnitin huomiota tunteen saapumiseen ja siihen liittyvään reaktiooni. Kun tunnistin tunteen valtaavan minut, en enää lähtenyt ajatuksillani suurentelemaan sitä. En ruokkinut pahaa oloani mielikuvilla ja ajatuksilla vaan kuulostelin oloani. Jonkin aikaa kuulosteltuani olo katosi. En tiedä minne, mutta se hävisi.

 

Oliko tuo kielteisyys käsitelty? Vastaukseni on: ei välttämättä. Ei kielteisyydestä tai johonkin asiaan kytkeytyvästä pahasta olosta pääse eroon yhdellä kertaa eikä siitä tarvitse välttämättä päästä eroon viidelläkymmenelläkään kertaa. Kielteisiä tunteita nousee yhä, vaikkakin paljon laimeampina kuin aiemmin. Tilanne tai asia, joka ennen nosti kierroslukua yhdestä kymppiin, ei enää jonkin aikaa sitä käsiteltyäni välttämättä vaikuta ollenkaan. Aikaa voi kulua viikkoja, jopa kuukausia, mutta tunne laimenee ja kenties lakkaa olemasta jonain päivänä.

 

Pointtina on, ettei meidän tarvitse kieltää itseltämme kielteisiä tunteita ja reaktioita. Niiden on sallittava tulla ja olla. Silloin käsittelemme niitä. Sen sijaan mieltä kontrolloimalla emme voi päästä eroon kielteisyydestä vaan saatamme vahingossa syyttää itseämme kielteisestä ajatuksesta: ”enhän minä noin voi ajatella”. Syyttely ja asiantilan muuttelu voi lisätä stressiä.

 

Meitä auttaa eniten niin myönteisten kuin kielteistenkin tunteiden ja ajatusten käsittelyssä, että pystymme olemaan niiden kanssa läsnä. Salliessamme ne, kuuntelemme tunteitamme. Lakkaamme kieltämästä, suurentelemasta, ohjailemasta ja muuntelemasta. Ikäväkin tunne heikkenee, kun hyväksymme sen.

 

Tunteilleen ja ajatuksilleen läsnä olevaa tarkastelua voi tehdä melkein missä tahansa tilanteessa – lenkillä, bussissa, kokouksessa tai meditaatiossa. Joskus kielteinen ajatus tai tunnereaktio tulee tottumuksesta ennen kuin asiaa ehtii käsitellä tietoisesti tai läsnä olon voimalla. Sekin pitää sallia ja hyväksyä. Tunneryöppyä voi käsitellä jälkeenpäin. Reaktiolla on jokin tarkoitus. Kenties se herättää huomaamaan tilanteen, jossa en ennen ole tunnistanut tunteitani.

 

Miten olen läsnä tunteelleni?

Läsnäolo on kuin meditaatiota, mutta se ei välttämättä tarkoita, että pääni on tyhjä vaan huomioin tunteeni. Kuulostelen, miltä tuntuu, missä tuntuu, mikä kohta kehossa jännittyy tai rentoutuu. Myös ajatukset voivat toistua tai tuntua kehossa.

 

Olennaista läsnäolossa on, etten syötä lisää pökköä kielteisten tunteiden tai ajatusten pesään. En analysoi, en selittele, en muistele tai jää kiinni mihinkään. Annan tunteen olla ja mielessä pyörivien asioiden virrata ohi kuin joki. Olen tunnistanut tunteeni tai ajatukseni. Hengitän syvään ja rauhallisesti. Joskus saatan kaikesta huolimatta lohduttaa itseäni mielessäni: ”Tässä hetkessä kaikki on hyvin”.

 

Käydessäni tunnetta tai ajatusta läpi meditaatiossa tai kävelylenkillä saatan saada uuden näkökulman tai selityksen asialleni. Se tuo ymmärrystä tilanteeseen. Kenties näen, miten itse toimisin tilanteessa, jossa toisen ihmisen toiminta on laukaissut minussa kielteisen reaktion. Joskus voin nähdä asian laajemmasta perspektiivistä. Ymmärrys tuo mukanaan selkeyttä ja helpotuksen tunteen. Anteeksiannon.

 

Aina ymmärrystä ei tule. Tuolloin on vain hyväksyttävä tilanne. Saan tuntea niin kuin tunnen! Minun ei tarvitse hyväksyä sitä, että koen esimerkiksi tulleeni väärin kohdelluksi, mutta minun on hyväksyttävä siihen liittyvä epäoikeudenmukaisuuden tunteeni. Minun ei tarvitse reagoida tunteeseeni, maalailla uusia uhkakuvia tai kieltää sitä. Opin olemaan tunteeni kanssa.

Stressi tai kielteisyys voi toimia voimavarana

Kielteinenkin tunne, hermostuminen tai stressi palvelee jotain asiaa vallitsevassa tilanteessa. Rakentavasti käytettynä stressi tai kielteisyys eivät ole tuhoa aikaansaavia voimia.

 

Pieni stressi voi olla asioita eteenpäin vievä voima. Kielteisyys voi saada ihmiset tekemään jotain asioille, jotta tilanne muuttuisi. Jos emme tuntisi mitään kielteistä, emme kokisi tarvetta muutokseen. Kun opimme tunnistamaan, käsittelemään ja hyväksymään tunteemme, voimme valjastaa ne hyvään tarkoitukseen. Kielteiset tunteet voivat toimia voimavarana muutostilanteissa.

 

Asioilla voi olla monta puolta. Ne pitää vain tunnistaa ja hyväksyä. ”Ei niin paljon pahaa, etteikö jotain hyvääkin”, voisin todeta vanhan sanonnan mukaisesti. Kuitenkin… Jos jossain vaiheessa koemme, että nuo kielteiset tunteet ovatkin turhia eivätkä enää palvele meitä, voimme päästää niistä irti.

 

Kuuntelen Sinua

 

Lähteitä mm.

Tolle, Eckhart: Läsnäolon voima

Langshur, Eric & Klemp, Nate: Start here – Master the Lifelong Habit of Wellbeing

https://www.mindful.org/anxious-stressed-thats-okay/