Oli valtava lumipyry. Suuret valkoiset lumihiutaleet leijailivat ilmassa kosteina ja peittivät näkyvyyden. Niitä leijaili silmiinikin, vaikka pidin käsiä silmieni edessä. Olin palaamassa kotiin kuoroharjoituksista. Luonto näytti kauniilta – ainakin se, mitä lumihiutaleiden lomasta pystyin näkemään. Elämä tuntui ihanalta.

 

Kotinurkilla kohtasin naapurini, joka yleensä tervehti iloisesti. Tällä kertaa hän tokaisi: ”Tosi tylsä työpäivä ja nyt vielä tällainen keli”. En halunnut tungetella kysyäkseni, mitä työpäivän aikana oli tapahtunut. Ehkä olisi pitänyt. Se olisi voinut helpottaa hänen oloaan.

 

Minä nautin lumipyrystä, naapurini ei. Minulla oli ollut luova parituntinen kauniiden kuorokappaleiden parissa. Naapurilleni oli kenties sattunut jotain ikävää työpaikalla. Hän oli pahoittanut mielensä, pohtinut asiaa kotimatkalla ja siksi lumipyry ärsytti häntä. Mutta olisiko hänen mielentilansa muuttunut, jos ulkona olisi paistanut aurinko? Ei välttämättä, koska hän oli kiinni kielteisissä ajatuksissaan. Kenties aurinko olisi paistanut ikävästi silmiin ja hän olisi moittinut aurinkoa.

 

Mieleeni nousi Eckhart Tollen sanonta:

”The primary cause of unhappiness is never the situation but your thoughts about it.”

[Oma vapaa käännökseni]:

”Tilanne ei koskaan tee meistä onnettomia vaan tilanteeseen liittyvät ajatuksemme tekevät meidät onnettomiksi.”

 

Säällä ei ole mitään meitä vastaan. Se on, mitä on. Me emme voi siihen vaikuttaa. Tyytymättömyys säähän, johtuu ajatuksistamme.

 

 

Voimme valita mielentilamme

Toiset meistä tuntuvat olevat tyytyväisiä moniin asioihin, toiset tyytymättömiä. Meillä jokaisella on oma tapamme suhtautua asioihin. Elämänasenne, joka heijastelee ajatuksiamme – sitä, millaisia odotuksia kohdistamme itseemme, toisiimme tai asioihin ja tilanteisiin.

 

Olen monet kerrat saanut itseni kiinni ajatuksista, jotka yrittävät määritellä, miten asioiden olisi pitänyt mennä tai miten niiden pitäisi olla, jotta olisin tyytyväinen sen sijaan, että hyväksyisin elämäni sellaisena kuin se on.

 

Tyytymättömyys laajenee helposti kattamaan lukuisia tilanteita, joihin meillä ei ole osaa eikä arpaa. Kaupan kassakoneesta voi loppua kuittinauha juuri, kun me olemme vuorossa ja joudumme odottamaan. Myöhästymme aamulla bussista ja syytämme itseämme ”minun olisi pitänyt lähteä aikaisemmin” tai bussia sen sijaan, että hyväksyisimme tilanteen sellaisena kuin se on. Voimme päättää, kumman mielentilan valitsemme: tyytyväisyyden vai tyytymättömyyden.

 

 

Sisältääkö tyytymättömyytesi pelkoa?

En ehdota kenenkään peittelevän tyytymättömyyden tai tyytyväisyyden tunteitaan. Meillä on oikeus molempiin. Tyytymättömyys voi silti kertoa meille itsestämme ja oppimistamme ajatusmalleista. Samoin tyytyväisyys.

 

Olen henkilökohtaisesti tunnustanut itselleni, että tehokkuuteen ja suorittamiseen pyrkiessäni olen tyytymätön, jos joudun odottamaan. Taustalla on pelko, että odotteluun käytetty aika on pois jostain muusta tekemisestä. Joku voi pelätä saavansa moitteita myöhästymisestä odottamisen takia. Mutta entä jos hyväksyisin tilanteen? En voi muuttaa sitä, tuli moitteet tai ei.

 

Liikenteessä ärsyynnyn, koska en itse ole ”täydellinen”. Heijastan oman epäonnistumisen pelkoni toisiin kuskeihin. Jokin tilanne kaihertaa, koska se edellytti esimerkiksi äkillistä jarrutusta tai joku kiihdytti vieressäni autoa juuri, kun olin ajatellut ajaa hänen eteensä ja ehtiä ulosmenorampille sopivasti ennen häntä.

 

Ärsyyntymisen voi purkautua pelosta, että jotain olisi voinut sattua tai etten ehdi rampista ajoissa. Olen saattanut myös kohdistaa toiseen autoilijaan itseäni koskevan syytöksen siitä, etten osannut arvioida tilannetta oikein ja pysyä oikeanpuoleisella kaistalla päästäkseni ongelmitta rampista.

 

Muita ärsyyntymistä aiheuttavia ajattelutapoja voivat olla: ”Minun ei tarvitse noudattaa sääntöjä, koska muutkaan eivät noudata” tai ”En kunnioita muita, koska he eivät kunnioita minua”. (Ts. vedän puoleeni epäkunnioittavaa kohtelua, koska toimin itse niin muita kohtaan.) Tyypillinen ajatus varmaan on: ”Minä tiedän ja osaan, muut eivät”. Pelkäämmekö olevamme väärässä tai jäävämme toisten jalkoihin, minkä vuoksi meidän on löydettävä tyytymättömyyden syy ulkopuoleltamme?

 

Kukaan meistä ei ole niin tarkkaavainen, että pystyisi liikenteessä huomioimaan tai ennakoimaan kaiken ympärillä tapahtuvan saatikka tietämään toisten autoilijoiden aikomukset. Siksi tyytymättömyys toisia kohtaan on usein tyytymättömyyttä omaa toimintaamme kohtaan.

 

 

Ikävässäkin asiassa voi olla siunaus

Olemme kasvaneet ajatusmalleihimme koko elämämme ajan. Toisten ihmisten tokaisut, odotukset, yhteiskunnan säännöt tai uskomukset ovat määritelleet, mitä meiltä odotetaan. Tai oikeastaan määritelleet, mitä minä odotan itseltäni ja mihin odotuksiin haluan vastata.

 

Tyytymättömyys voi kertoa, etteivät ajatuksemme ole sinut odotustemme kanssa. En sano, että meidän tulisi kokoajan vastata toisten odotuksiin, mutta mietin, odotammeko, että maailma täyttää kaikki toiveemme sen sijaan, että sopeutuisimme maailmaan? Saamme toki toivoa parempaa, mutta oikeassa olemisen tarve voi tehdä meistä onnettomia, ilottomia ja tyytymättömiä.

 

Olen aiemmin käyttänyt esimerkkinä erilaisten tulkintojen tekemistä samasta tilanteesta omista ajatusmalleistamme riippuen. Kommentti: ”Oletpa kaunis tänään” voi olla kehu. Toinen kokee, ettei yleensä ole kaunis. Joku ajattelee, että sanoja haluaa miellyttää. Mikään tulkinnoista ei ole välttämättä se, mitä kommentoija tarkoittaa. Annamme kaikelle merkityksen ajatuksillamme.

 

Jos elän suupielet alaspäin ja ilme vakavana, odotanko elämältä jotain, mitä se ei tällä hetkellä ole? Mistä tyytymättömyyteni kumpuaa? Mitä ajatuksia kohdistan tilanteeseen? Odotanko liikaa? Onko tapahtumilla laajempi merkitys? Ehkä ikävän työpäivän oli tarkoitus saada minut oivaltamaan jotain. Ehkä myöhästyin bussista siksi, että seuraava vie minut nopeammin perille. Tai ehkä toinen autoilija vierelläni kiihdytti herättääkseen minut sokeudelta itseäni kohtaan. Olenko liian kiinni omassa näkökulmassani?

 

Katselemalla asioita laajemmasta perspektiivisitä, ikävästäkin asiasta voi löytyä siunaus. Hyväksymällä tilanteen sellaisena kuin se on – satoi tai paistoi – sallin elämän koskettaa ja tuoda uusia mahdollisuuksia. Ajatusteni ei tarvitse olla esteenä sille, että ilo tulee elämään. Voin olla tyytyväinen, että sainkin erilaisen mahdollisuuden kuin olin kuvitellut. Elämä kantaa.

 

 

Kuuntelen Sinua

 

Lähteinä mm.

Eckhart Tollen twitter-tili

Ihmeiden oppikurssi

Kuva: Zac Durant