Yön hiljaisina tunteina sain kaveriltani tekstiviestin: ”Onko sulle koskaan hiipinyt mieleesi ajatus, että maailma ei olekaan niin kuin kuvittelit?” Vastaukseni oli kyllä. Olen huomannut, että maailma heijastaa omaa sisäistä tilaamme. Kun näkökantamme johonkin asiaan muuttuu, muuttuu tuo asia silmissämme eli näkemämme tai kokemamme maailma muuttuu.

Havaintopsykologiassa havaintomaailmamme tulkinnanvaraisuutta kuvataan joskus teoksella, jossa voidaan nähdä kaksi eri asiaa: joko näemme kahdet kasvot katselemassa toisiaan tai maljakon. Voimme melkeinpä valita, kumpaa kuvaa katselemme.

Toisinaan emme voi valita näkemäämme, koska aivomme prosessoi aistihavaintomme tietyllä tavalla. Silti saatamme tietää, että havaintomme ei ole totta. Aina, kun saamme ympäristöstämme ärsykkeen, tulkitsemme sen kognitiivisesti tai neuraalisesti, minkä jälkeen muodostamme tulkinnan pohjalta reaktion. Se, miten asian tulkitsemme, voi siis olla havaintoharha. Optisten illuusioiden yhteydessä saatamme nähdä värejä, kontrasteja, jonkin esineen koon tai liikkeen suunnan virheellisesti. Esimerkiksi auton pyörä voi näyttää pyörivän takaperin, vaikka auto ajaa eteenpäin.

Virheellisiä havaintoja voi muodostua muidenkin aistien kuin näköaistin tulkinnoista. Voimme tulkita hajuja, tuntemiamme tai kuulemiamme asioita virheellisesti, koska aivot käsittelevät tiedon muodostaakseen tilanteesta loogisen kokonaiskuvan, johon tarkkaavaisuus, muisti, päättelykykymme ja monet muut tekijät vaikuttavat.

Tieteellisiä teorioita ei perusteta introspektiivisen todistusaineiston varaan, mutta käytännön elämässä meillä on mahdollisuus huomata, että näemme ympärillämme sen, mitä sisällämme tunnemme. Jos mielessämme on paljon vihaa, näemme ympärillämme pelottavan maailman. Meidän on oltava varovaisia, pidämme etäisyyttä ihmisiin ja epäilemme kaikkea. Tulkitsemme asiat pelon kautta ja todennäköisesti myös kanssaihmiset suhtautuvat meihin varauksellisemmin.

Katsellessamme maailmaa rakkaudellisemmin oma toimintamme on ystävällisempää, huomaavaisempaa ja iloisempaa. Tuolloin saamme myös osaksemme ystävällisyyttä, huomaavaisuutta ja iloa. Kun olemme rakastuneita, pidämme itseämmekin rakastettavampana, mikä hehkuu meistä ympäristöömme. Tuolloin on helpompi hyväksyä myös muut sellaisena kuin he ovat. Jopa toiset autoilijat osaavat toimia liikenteessä paremmin! Toisin sanoen emme tulkitse heidän toimintaansa kielteisesti ja tuomitsevasti.

Suhtautumisemme muuttuminen positiivisemmaksi ei tarkoita, ettemme saisi tuntea kielteisiä tunteita tai ettemme saisi kritisoida mitään. Voimme aina kehittää ja korjata epäkohtia, mutta niistä ei muodostu onnellisuuden esteitä. Ne eivät vie ajatuksiamme kielteiseen suuntaan ja syö energiaamme.

Kielteiset tunteet on hyvä tunnistaa. Mieti, mistä ne tulevat, mitä ne palvelevat ja voisiko niistä luopua. Aiheuttavatko aina samat tilanteet tai ihmiset kielteisen reaktion ja miksi? Voit pitää vaikkapa päiväkirjaa. Saatat huomata, että Herra X aina ärsyttää sinua. Voisiko syynä ärsyyntymiseen olla tulkintasi Herra X:n toiminnasta eikä suinkaan se, miten Herra X on tarkoittanut sanansa tai toimintansa vaikuttavan muihin ihmisiin?

Positiivisuus ei myöskään tarkoita sitä, etteikö elämässämme saattaisi yhä tapahtua asioita, jotka voivat tuntua hankalilta tai näyttää jonkun mielestä ikäviltä ja kielteisiltä. Suhtautumisemme noihin asioihin ratkaisee, ovatko ne onnen vai epäonnen lähteitä tai kenties täysin neutraaleja. Tulkitsenko kokonaisuuden siten, että siitä voi seurata jotain hyvää vai vääristävätkö omat sisäiset kognitiiviset prosessini tapahtumia? Onnellisuus riippuu siitä, miten katsomme maailmaa.

Kuuntelen Sinua

Havaintopsykologian lähteenä Sekuler & Blake (2002). Perception.

Tieteen termipankki määrittelee sanan introspektio oman tietoisuuden sisältöjen, tilojen ja rakenteiden havainnoinniksi.