Mielikuva meditaatiosta saattaa yhdistyä itämaisiin uskontoihin, valaistumista tavoittelevaan jalat ristissä istuvaan joogiin tai luostarin uumenissa rukoilevaan munkkiin. Meditaatio ei ole uskonto eikä mystiikkaa. Tänä päivänä se on rantautunut arkeemme emmekä tarvitse kuin halun rauhoittua. Voimme löytää istuma- tai makuupaikan tai meditoida luonnossa kävellen tai musiikkia kuunnellen.

 

Meditaatio voi olla tutustumista omaan itseen, sillä arjessa tulemme harvoin kiinnittäneeksi huomiota, mitä ajattelemme tai miten toimimme. Kaikki rullaa rutiinilla, vaikka ajatuksemme pyörivät jossain ihan muualla kuin siinä, mitä teemme. Tai vaikka huomaisimme mielemme olevan muualla, emme välitä.

 

Saatamme pyöritellä mielessämme kireitä ajatuksia huomaamattamme. Kiire, hermostuneisuus, ahdistuneisuus, häpeä, suru, syyttely, viha tai katkeruus heikentävät selkeää ajatteluamme. Emme toimi optimaalisella teholla tai taitotasollamme, kun emme ole läsnä siinä, mitä teemme tai kun emme tee asioita täydellä sydämellämme. Meditaation avulla voimme tuoda mielen tasapainoa ja keskittymiskykyä elämäämme.

 

Meditaatio tuo selkeyttä pysäyttämällä meidät tarkkailemaan mielemme liikkeitä, ajatuksiamme, tunteitamme tai kehoamme. Tulemme tietoisemmiksi siitä, mitä meille tässä hetkessä tapahtuu, miltä meistä tuntuu, mitä ajattelemme, missä kehon osassa kiristää ja millainen ”minä” oikeastaan olen.

 

Meditaatio voi olla keino löytää aito rakkaus itseä kohtaan, keino löytää se todellinen ”minä”, joka on hautautunut suorittamisen ja julkisivun ylläpitämisen taakse. Se voi tuoda ymmärtämystä ja sallivuutta itseä kohtaan ja samalla myös muita kohtaan.

 

Meditaatio antaa mahdollisuuden lähteä kehittämään itseään uuteen suuntaan, jos kohtaamamme ”minä” ei miellytä. Meditaatio ei kuitenkaan ohjaa ulkopuolelta tulevien vaateiden täyttämiseen. Se ei salli tuomita, syyttää tai kritisoida itseä kriteerein, jotka eivät ole syvintä itseämme. Lempeys ja myötätunto itseä kohtaan ovat parhaita työkaluja kehittymisessä.

 

Meditaatiolla voi myös muuttaa näkemystä elämästä. Monet asiat voivat saada uuden merkityksen. Voimme löytää ilon ja tuntea onnellisuutta – ja tämä kaikki heijastuu myös ihmissuhteisiin.

 

Monet tutkimustulokset puoltavat meditatiivisten harjoitteiden tekemistä päivittäin – eikä vain siksi, että olisimme tehokkaampia vaan siksi, että harjoitteilla on havaittu positiivisia terveysvaikutuksia. Muun muassa ahdistuneet, masennuksesta tai unihäiriöistä kärsivät ovat saaneet apua meditaatiosta ja meditaatio voi toimia myös puhtaasti rentoutus- ja rahoittumiskeinona.

 

 

Miten meditoidaan?

Meditaatiossa on tarkoitus hiljentää ajatukset ja analyyttinen mieli. Kehon annetaan rentoutua samalla tavalla kuin nukahtaessa, vaikka emme nukahda.

 

Istu tai makaa mukavassa asennossa, jossa jaksat olla pinnistelemättä. Selän on hyvä olla suorana, mutta pääasia, että koet pystyväsi rentoutumaan. Maatessa on nukahtamisen riski, istuessa ehkä keskityt paremmin. Meditoida voi myös liikkuessaan ja arjen askareita tehdessään, mutta alussa on hyvä sulkea mahdollisimman monet häiriötekijät aistien ulkopuolelle esimerkiksi sulkemalla silmät.

 

Rauhallisen tilan voi saavuttaa hidastamalla ja syventämällä hengitystä. Kehossa voi etsiä kohdan, missä hengitys tuntuu, mistä se alkaa ja mihin se loppuu. Joillekin sopiva kohta on keskittää ajatukset navan alueelle. Toiset tuntevat hengityksen rintakehon liikkeenä, mutta joku voi tuntea sen nenässä, kämmenissä tai muualla kehossa.

 

Ajattelua ei tarvitse lopettaa. Sen voi keskittää hengitykseen tai johonkin kehon osaan, jota havainnoidaan neutraalisti ja arvostelematta.

 

Jos ajatuksia tulee, niiden voi antaa virrata purona ohi. Johonkin kehon osaan keskittymällä on helpompi havaita mielen alkaessa laukata toisaalle. Joskus voi käydä niin, ettei huomaa ajatusten harhailevan harjoituksen aikana, kunnes havahtuu huomaamaan suunnittelevansa tulevaa, pohtivansa mennyttä tai pyrkivänsä johonkin kokemukseen. Tämä on luonnollista. Siitä ei kannata syytellä itseään, mutta näihin pohdintoihin ei kannata jäädä kiinni. Mielen voi aina lempeästi suunnata takaisin ”kohteeseen”.

 

Mielellä on automaattisesti tapana seikkailla. Mielen harhailu vähenee harjoittelun myötä. Mieli on kuin lihas, jota pitää harjoittaa.

 

Meditaatio ja hyväksyvä tietoinen läsnäolo eli mindfulness ovat hyvin samankaltaisia. Mindfulness kehottaa tunnustelemaan, miltä tässä hetkessä tuntuu ja sallimaan kaikkien tunteiden ja tuntemustemme tulla esiin sellaisina kuin ne sillä hetkellä ovat. Voimme huomioida, mitä tunteita tai tuntemuksia ulkopuoleltamme tulevat ärsykkeet aiheuttavat kehossamme tai mielikuvissamme. Kaikkea tarkastellaan uteliaisuudella, hyväksyvästi ja tuomitsematta.

 

Ollessamme läsnä tässä hetkessä tarkkaavaisuus voidaan suunnata toiminnan aikana juuri siihen, mitä sillä hetkellä tapahtuu. Miltä kännykkä tuntuu kädessäsi tai tietokoneen näppäimet sormiesi alla? Mitä ajattelet tai tunnet lukiessasi tätä? Miltä askeleet tuntuvat ja kuulostavat hiekkatiellä? Miltä rusina maistuu, haisee, näyttää, tuntuu tai kuulostaa?

 

Meditaatiossa mennään kohti sisintä. Se voi alkaa kehon kokemuksina, keskittymisenä johonkin asiaan tai olla vapaata ”matkailua”. Kokemuksen ei tarvitse olla mitenkään erityinen. Jotkut tekevät sen aikana mielikuvamatkoja, ryhtyvät luomaan jotain uutta tai jättävät tämän maailman taakseen syvän rentoutumisen tilassa.

 

(Ks. lähteinä mm. Chopra, Dispenza ja Kabat-Zinn.)

 

 

Tietoisuuden neljä tasoa

Tohtori Joe Dispenza kuvaa tietoisuuden neljää tasoa:

Tietoinen mieli työskentelee niin sanotulla beta-tasolla. Lukiessasi ja analysoidessasi tätä, olet tuolla tasolla. Samalla pystyt käsittelemään aivokuorellasi aistiesi tarjoamaa tietoa eli keskityt ulkoiseen todellisuuteen. Aivot ovat valppaina ja mielessä voi pyöriä kielteisiä ajatuksia. Aivomme ovat valmiina taistelemaan tai pakenemaan. (Dispenza.) Tällainen taisteluvalmiuteen varautuminen on nyky-yhteiskunnassa usein ylimitoitettua ja toimii riskitekijänä fyysiselle sairastumiselle (Puttonen).

 

Hengitystä hidastamalla ja syventämällä tai sulkemalla silmät on mahdollista päästä alfa-aalloille eli alitajunnan tasolle, jolloin ajatukset hiljenevät ja rentoutuminen alkaa. Aistihavainnot vähenevät eivätkä ulkoiset ärsykkeet tai kehon tuntemukset vaikuta enää yhtä voimakkaasti. Tämä on luovuutta kasvattava tila ja meditaation tila. Se on myös oppimisen tila, kun pidät tauon lukemisesta sisäistääksesi informaation. Tällä tasolla voimme käsitellä itsetuhoisia toimintamallejamme ja uskomuksiamme ja muuttaa niitä. (Dispenza.)

 

Rentoutumisen syventyessä aivot siirtyvät REM-unta vastaavalle theta-tasolle. Tällä tasolla toimii esimerkiksi hypnoosi, jossa keho on unessa mielen ollessa hereillä. Keho ei enää hallitse mieltä, joten voimme muuttaa kielteisiä assosiaatioitamme myönteisemmiksi tälläkin tasolla. Syvän unen aikana tiedostamme hyvin vähän. Tällöin olemme siirtyneet delta-tasolle. (Dispenza.)

 

Meditaation aikana aivokemiamme noudattaa uneen ja valvetilaan vaikuttavien neurotransmittereiden vaiheita: valvetilaa ohjaa serotoniini ja unen sekä meditaation syvenemistä ohjaa melatoniini. (Dispenza.)

 

 

Milloin meditoida?

Aivot on helpoin siirtää alitajunnan tasolle, kun keho tai mieli on rauhallinen, muttei nukahtamispisteessä. Jos päivän askareet vievät yleensä kaiken huomiosi, aamu tai ilta on hyvä aika. Tietoista läsnäoloa kannattaa harjoittaa myös päivän askareiden lomassa. Kokouksessa tai luennolla voi istua keho rentona, mieli valppaana sisäistä olotilaa tunnustellen. Minulla on tapana maadoittaa itseni kävelylenkillä pysähtyen hetkeksi hengittämään syvään. Sen jälkeen voin aistia luonnon ja omat tuntemukseni selkeämmin.

 

Lisäksi on monia terapia- tai urheilumuotoja, joissa korostetaan keho-mieli –yhteyttä, kuten jooga, Tai Chi, Qigong, Aleksanteri-tekniikka, äänimaljahoito, Rosen-terapia, hieronta, kivi- tai kukkaterapiat, eteeriset öljyt jne. ja näiden erilaiset yhdistelmät. Olen havainnut, että jopa tanssitunnilla tai personal trainerin ohjauksessa on hyvä hetki keskittyä vain ja ainoastaan siihen, mitä tekee ja tutustua omaan kehoon.

 

Jokainen valitkoon maailmankatsomukselleen sopivimman ajan ja tavan harjoittaa hyväksyvää tietoista läsnäoloa tai meditaatiota.

Lähteet

Chopra, D.: 5 Things I Wish I Had Known When I Began Meditating. https://chopra.com/articles/5-things-i-wish-i-had-known-when-i-began-meditating

Dispenza, J.: Demystifying meditation
http://www.drjoedispenza.com/blog/meditation/demystifying-the-meditation-process/

Dispenza, J. (2016): Luo itsesi uudelleen.

Kabat-Zinn, J. (2012): Mindfulness for Beginners: Reclaiming the Present Moment — and Your Life
https://www.mindful.org/meditation-getting-started/

Puttonen, S. (2006): Stressin fysiologiset vaikutukset. Työterveyslääkäri; 24(3):28-31. http://www.ebm-guidelines.com/dtk/ltk/avaa?p_artikkeli=ttl00352&p_haku=ty%F6terveysl%E4%E4k%E4ri

Willard, C. (2013): Lapsen ja nuoren mieli. Mindfulness – harjoituksia mielen kehittämiseen, rauhoittamiseen ja tasapainoon.

 

Kuuntelen Sinua

 

Are you interested in practicing meditation and need assistance or supervision to get started?

My services include meditation practice for groups, individuals, children and adults. Practices are modified to suit different purposes and age groups.  Read more about meditation-related supervision.  You can text or call (Finland +358) 040 5148 440 or send a message to pia (at) kuuntelensinua.fi