Pienen pieni virus, korona, pysäytti koko maailman. Ja jos ei virus levinnyt kulovalkean tavoin ja tartuttanut tai tappanut suurinta osaa ihmisistä – edes Ruotsissa – pelko levisi pandemian tavoin. Suojellakseen kansalaisiaan, viranomaiset useissa maissa kehottivat ihmisiä pysyttelemään kotioloissa, mikä varmasti hillitsi viruksen leviämistä.
Työt, joita pystyttiin tekemään kotoa käsin, muuttuivat etätöiksi ja ravintolat tyhjenivät. Trafiikki maassa, merellä ja ilmassa hiljeni.
Yksille eristäytyminen oli tuskaa ja kipuilua. Sosiaalisen etäisyyden ylläpito nosti esiin ystävyyssuhteiden, hoivan ja läheisten merkityksen. Jotkut eristäytyminen pakotti huonosti toimivaan pienyksikköön – olipa kyseessä riidoista kärsivä perhe tai muu suhde. Jotkut kärsivät liikunnan vähenemisestä tai lomautuksista työpaikoilla – ja kuka mistäkin syystä.
Toisille eristäytyminen tarjosi tilaisuuden kääntyä sisäänpäin ja kuunnella, mitä minä haluan tai mikä on minun rytmini tässä elämässä. Oli vihdoin aikaa ja mahdollisuus painaa jarrua arjen oravanpyörästä edes sen verran, ettei tarvinnut kuluttaa aikaa ruuhkaliikenteessä potentiaalisesti kärttyisten kanssamatkaajien keskellä. Etätyöaikataulua pystyi muutamin rajoittein muokkaamaan enemmän omannäköiseksi.
Perhe sai enemmän aikaa yhdessäoloon ja läheisyyteen. Vaikka kouluikäiset lapset olivat kotona, jäi hurja harrastusrumba ja lasten kuljettaminen paikasta toiseen pois viikon toiminnoista. Myös harrastuksille ja ystävyyden ylläpidolle löytyi uusia muotoja.
Hyvin tiukkojenkin rajoitusten puitteissa – kuten Saksassa, missä kahden ihmisen sallittiin liikkua yhdessä ja muuten oli pysyteltävä perhepiirissä – pienetkin lapset saattoivat kekseliäästi pitää yhteyttä toisiinsa. Lapset piirsivät toisilleen viestejä ja aikuinen kuljetti viestit ystävien postilaatikoihin. Kirvoittipa korona joitain lauluntekoon tai vastaavaan luovuuteen, josta me aikuiset saimme nauttia whatsapp- tai facebook-viesteinä.
Myötätunto läheisiään menettäneitä ja sairastuneita kohtaan ylitti maiden rajat. Pienet kiinalaislapset näkivät saasteettoman taivaan ensimmäistä kertaa elämässään. Milanossakin ilma puhdistui ja Itämerellä liikenne väheni. Jälleen kerran on todettava, että ikävältäkin näyttävässä tilanteessa voi piillä kultainen reunus.
Optimisille on aina hyvä antaa mahdollisuus. Jos jouduimme luopumaan tuon pienen viruksen seurauksena jostain elämässämme, mitä sen tilalle tuli tai on tulossa? Vai saiko jokin toinen asia nyt enemmän huomiota elämässäsi?
Loppujen lopuksi on meistä jokaisesta itsestämme kiinni, miten suhtaudumme asioihin. Voimme ajatuksillamme paisutella asioita ikävämmiksi kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Tai voimme pysähtyä tähän hetkeen. Hyväksyä sen, mitä on taistelematta vastaan. Voimme katsoa elämäämme uudesta näkökulmasta ja miettiä, mitä tämä minulle antoi tai opetti? Mikä on hyvin juuri nyt. Antakaamme uudelle tilanteelle mahdollisuus näyttää, mitä se voi tuoda mukanaan.
Kuuntelen Sinua
Kuva: Olia Gozha
