Istuin lentokoneessa matkalla Reykjavikista Turkuun. Olimme laskeutumassa ja tunsin, miten koneen renkaat kävivät kiitoradalla koneen kääntyessä saman tien uuteen nousuun. Oli valtava sumu. Kiersimme ilmassa jonkin aikaa yrittääksemme laskeutumista. Tuloksetta. Kapteeni kuulutti, että koneen on laskeuduttava Helsinkiin, koska polttoaine alkoi loppua. Minulle tuo oli onnellinen muutos matkassa. Matkatavarat sain muutaman päivän myöhässä, mutta kotiinpaluuni helpottui huomattavasti.

 

Tuo kokemus kuvastaa hyvin, miten ajatukset voivat jäädä pyörimään kehää kuin tuo lentokone Turun lentokenttää sakeassa sumussa. Mielessä pyörivä ajatus voi koskea työasioita, ehkä kannamme huolta arjesta, pelkäämme pahinta tai huolehdimme muiden pärjäämisestä. Saatamme käydä läpi jotain ikävää tapahtumaa kerta toisensa jälkeen kuin selittääksemme sitä itsellemme. Kenties koemme mokanneemme tai kokeneemme vääryyttä.

 

Jokaisella on omat syynsä ja tapansa pyöritellä ajatuksia. Eikä siinä sinänsä mitään pahaa ole, elleivät kehämäiset ajatukset ylläpidä stressiä, kielteisyyttä tai ärtymystä, mikä heikentää hyvinvointiamme.

 

Eräässä elämäni vaiheessa kävin läpi lyhyen ajan sisällä lukuisia suuria elämänmuutoksia. Pohdin tapahtuneita ja menetin yöuniakin niiden vuoksi. Toisaalta pohdin menneitä, toisaalta pelkäsin tulevaisuutta. Öiset pohdinnat johtivat väsymykseen. Väsyneenä asioita pyöritti mielessään väsynein ajatuksin, kunnes spiraali alaspäin oli niin syvä, ettei siitä enää näkynyt pois pääsyä.

 

Minulle tärkeä oivallus oli tunnistaa, että ajatukseni kiersivät kielteistä kehää. Huomasin yhtenä aamuna suihkutilaa kuivatessani, että joka kerta tuossa samassa tilanteessa mieleeni nousi sama kielteinen ajatus menneistä tapahtumista. Tajusin, että minun oli muutettava kurssia pystyäkseni laskeutumaan ”onnellisempaan elämääni”.

 

Muutos tapahtui ennen kaikkea tarkastelemalla mielentilaani, reaktioitani eri tilanteisiin ja ajatuksiani. Näin saatoin tietoisesti alkaa muuttaa niitä. Tein mielessäni kognitiivista käyttäytymisterapiaa. Pelon hiipiessä mieleeni muistutin itseäni, ettei se välttämättä ollut realistinen vaan mieleni luoma kuvitelma.

 

Suihkutilaa kuivatessani aloin laulaa ”Tee työtäs laulellen…” Olin kenties muuttanut kiertävän ajatuksen hetkellisesti toiseksi kiertäväksi ajatukseksi, mutta uusi ajatus oli positiivisempi kuin sitä edeltänyt ja auttoi pääsemään irti vanhasta. Olin rikkonut pelon ja kielteisyyden spiraalin ensimmäisen kehän.

 

Tohtori Joe Dispenza, kiropraktikko, luennoitsija ja neurotieteilijä on viisaasti todennut, että paras tapa saada muutoksia aikaan on rikkoa itsenään olemisen tapa [Teoksen virallinen nimi on ”Luo itsesi uudelleen” (Breaking the habit of being yourself)].

 

Dispenza pukee sanoiksi kokemukseni. Toistamme päivästä toiseen rutiinin omaisesti ajatuksia, tunteita ja toimintoja. Hermosolumme aktivoituvat samoissa tilanteissa aina samalla tavoin. Jos reagoimme ympäristöömme aina samalla tavoin, mielentilamme, ajatuksemme ja toimintamme tuottaa jatkuvasti samanlaisen todellisuuden. Jos haluamme muutosta, meidän on muutettava tapaamme ajatella, toimia ja tuntea. Oppia pois opitusta. Näin luomme uusia hermosolujen välisiä yhteyksiä. Kun muutamme ajatusrakennelmiamme, myös elämällämme ja kokemuksillamme on mahdollisuus muuttua.

 

Kielteisten ajatusten muuttaminen positiiviseksi voi aluksi tuntua päälle liimatulta, oudolta, huvittavalta tai jopa mahdottomalta. Kaikkia kielteisiä ajatus- tai toimintamalleja, tunteita tai mielentiloja ei välttämättä edes tunnista, koska ne ovat niin syvälle painuneita, opittuja ja rutiininomaisia.

 

Muutoskaan ei tapahdu kertaheitolla muutamaa ajatusta muuttamalla. Lentokonevertausta käyttäen voin todeta, ettei lento Turusta Helsinkiin tapahtunut silmänräpäyksessä, mutta muutos alkoi kapteenin päätöksestä muuttaa kurssia. Kielteistä kehää ei kannata kiertää niin kauan, että polttoaine loppuu.

 

Kuuntelen Sinua